Meri on musta ja aallot rantaan lyö
Sinua ja laivaa ootan joka yö
Kun kohdattiin oli pimeää
Kun erottiin oli pimeämpää
Ankkurinappi vain muistoksi jäi
Ankkurinappi sinun puserosta jäi
En koskaan nähnyt sinun kasvojasi
Käsin kiihkein haroin hiuksiasi
Kun kohdattiin oli pimeää
Kun erottiin oli pimeämpää
Ankkurinappi vain muistoksi jäi
Ankkurinappi sinun puserosta jäi
Punainen huivi sinun kaulassasi
Tuskainen sydän minun rinnassani
Kun kohdattiin oli pimeää
Kun erottiin oli pimeämpää
Ankkurinappi vain muistoksi
Ankkurinappi sinun puserosta jäi
Mmm..mm..
Niin kirkas kun taivas on mieleni mun
Kun vielä tuntea saan rakkautesi sun
(Haluan kotiin nyt)
Kun kohdattiin oli pimeää
Kun erottiin oli pimeämpää
Ankkurinappi vain muistoksi jäi
Ankkurinappi sinun puserosta jäi
(J.Karjalainen)
Tässä muistelin reissukokemusta missä myrsky pauhasi aallonmurtajaa vasten voimalla.
En tosin sitä tunnelmaa saa aikaseksi missä suolaiset pisarat osuu kasvoihin ja tuuli kieputti voimalla aaltoja vasten kivikkoista aallonmurtajaa.
Mustavalkoista vaihteeksi.
Akryylimaalit kuohuu kanavastaulussa.
Kollaasi,kiitos haasteesta.