Aurinkoisen päivän kirkkautta.
Tänään päiväkävelyllä otin muutaman kuvan kännykkäkameralla.
Kaunis ja todella aurinkoinen päivä.
Heleä helmikuu.
Pakkasta lähes kaksikymmentä mutta aurinko lämmitti mukavasti.
Toki oli puettava se kaikkein lämpöisin toppatakki ja lämpöiset tyttären kutomat tumput.
Mikäs tässä on selifeä ottaessa-tosin pää unohtui jonnekin.
Jäätaide jo melkein ehti sulamispisteeseen mutta jäätyikin uudelleen.
Tässä vanhempi kuva-mikä onkaan ihanampaa kuin nuotion hehku.
Heleää lämpöä ja rauhaa.
Minä oisin
Minä kristallihelmiä
kerännyt oisin
hangeltas maa.
Vaan käteni lämmin
kuitenkin
sun loistoas sulattaa.
Minä tuulena
juossut sun hangellas
oisin valkoinen maa.
Vaan pintasi puhdas
kuitenkin
minun jalkaani upottaa.
Tämmöisen runon olen kirjoittanut joskus noin ehkä 14-15 v.
Runo jatkuu vielä kahdella värssyllä**mutta laitoin nyt nämä kaksi esille.Toisissa kahdessa on teinitytön tuskaa ja unelmaa.
Tässä vielä kuva maalta viime kesältä/kaipuu kesään/makkaranpaistoa suunnitteilla.
Heleää kesää oodotellen